Sivut

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Festarikynsiä

Viime viikonloppuna osallistuin ensimmäistä kertaa Oulussa järjestettäville Qstock-festareille. Sinnehän piti yrittää askarrella vähän erikoisemmat kynnet, mutta eihän ne suunnitelmat ikinä silloin vastaa toteutusta, kun pitäisi.. Ensimmäinen yritys Qstockin logon inspiroimista kynsistä epäonnistui, enkä tuntenut oloani niissä mitenkään päin kotoisaksi. Nämä epäonnistuneet kynnet esittelin blogin facebook-sivuilla, joten halutessaan niitä ja siistimättömiä kynsinauhoja voi käydä kauhistelemassa siellä.


Suunnitelma B:n puuttuessa lakkasin kynsille (jo kohta kyllästymiseen asti hehkuttamaani?) Essien Orange I'ts Obviousia. Tämä rakkauslakka on jo itsessään niin ihana, ettei se olisi välttämättä vaatinut koristeluja ylleen, mutta päätin kuitenkin leimata pariin kynteen jotain, joka mätsäisi edes vähän pukeutumiseeni. Leimat löytyivät Charming Nailsin Q1-laatasta.


En kerennyt kuvata perjantain festarikynsiäni kotona, joten nappasin kuvan vasta iltasella Qstock-alueella ja puhelimen kameralla. Hahaah, oikein hävettääkin julkaista näitä enää sen jälkeen, kun luin Sissin postauksen "Millainen blogi on kiinnostava?". Ei sillä, että mitään paineita, mutta huomasin että viime aikoina blogini tekstin tai kuvien taso ei ole vastannut edes omiin odotuksiini.. Puhumattakaan postaamisen säännöllisyydestä ja ainaisesta pahoittelusta, kun on taas niiin pitkä aika edellisestä kirjoituksesta. Nojoo, eipä ne miinukset siihenkään lopu, sillä en löytänyt edes sillä hätää perinteistä kuvausrekvisiittaani, eli lakkapulloa, joten aina käsilaukussa mukana kulkeva Lemony Flutter pääsi edustamaan. Että siinä meni sitten se kuvien tunnistettavuus-osiokin harakoille :D Oummai, miten tästä tulikin nyt paasattua, jatketaanpa eteenpäin aiheen parissa..

Perjantai-illan kynnet kokivat kovia, vaikka tämä mamma olikin ihan kuskikunnossa. Näköjään meikäläinen osaa hillua selvinkin päin, sillä olin katkonut yhden kynnen aivan niin lyhyeksi kuin se on mahdollista. En kestä omissa kätösissäni keskenään huomattavan paljon eripituisia kynsiä, joten lyhennystuomio tuli jäljelle jääneille kynsille. En kerennyt kotona suorittamaan lyhennysoperaatiota, joten pakkasin poistoaineet, viilat ja muut tarvikkeet käsilaukkuun ja hoidin kynsihuollon automatkalla yöpaikkaamme. Ihanaa, kun nyt on audi täynnä kynsipölyä.. Ja jos ette kerro miehelleni, niin saatoin vähän vahingossa sotkea verhoilua aluslakalla. Onneksi sitä ei huomaa, jos ei osaa etsiä :D

Ei liene yllättävä tieto, että myöskään lauantain kynsiä en kerennyt kotona kuvaamaan, kun kerta teinkin ne tuossa matkan varrella. Autossa sain tosiaan viilaukset ja aluslakat hoidettua ja yöpaikkaan päästyämme lakkasin pikaisesti kynnet. Onneksi tajusin ottaa mukaan helposti levittyvän ja nopeasti kuivuvan hiekkalakan mukaan, sillä lähdön hetki festarialueelle koitti melkein samantien, kun olin saanut kynnet lakattua.


Jossain vaiheessa törmäsin pariin tutunnäköiseen tyyppiin Oulun seudun kynsiharrastajien tapaamisesta. Itse asiassa vaihdoimme pikaiset moikat jo perjantaina, jolloin he eivät tainneet kylläkään minua aivan heti tunnistaa. Oli kyllä niin mieletöntä tavata ihmisiä, jotka oli ensimmäisenä että "näytä kynnet", kun oma kaveripiirini ei varmaan edes kiinnittänyt huomiota onko minulla lakkaa kynsilläni vai ei. Kummallakin tytöllä oli niin kivat festarikynnet, että otettiin meidän kolmen räpylöistä yhteiskuva mun ompulla:) Valitettavasti en muista tyttöjen käyttämien lakkojen nimiä, tai edes sitä, oliko meillä niistä edes puhetta ;D TerQi!:)

Omille kynsilleni päätyi pikaratkaisuna OPIn Magazine Cover Mouse, jonka totesin aivan loistavaksi kiirelakaksi. Vaikka meillä tulikin hätäinen lähtö majapaikastamme, niin yhdestäkään kynnestä lakat eivät ruttaantuneet ja itse asiassa MCM on kynsillä vieläkin! Kärkikulumaahan näissä lakkauksissa alkaa jo olemaan, mutta kyllä tämä on minun mittapuullani kestävä ja laadukas lakka.

Qstockista olisi vaikka mitä kerrottavaa ja tarinoita jälkipolville, mutta koitetaan nyt pysyä edes suunnilleen tämän blogin pääaiheissa:) Sen verran sanon, että esiintyjät olivat hyviä ja monipuolisia, keikat pääosin aivan mahtavia, järjestelyt toimivat hyvin ja ilmakin sattui just eikä melkein kohilleen! Hyvillä mielin siis odottelemaan, josko ens kesänä pääsisi taas Qstockiin:)

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Lakkaushaaste: Inspiraatio

Ympäröivistä asioista luulisi oleva helppoa inspiroitua, mutta itselläni inspiraatioiden toteutus jää yleensä     roikkumaan. Noin vuosi taaksepäin inspiroiduin Termiitin liskolelusta niin, että tein niiden pohjalta lakkauksen. Silloin ajattelin, että Termiitin huoneessa olisi paljon muitakin kynsille pääsyä huutavia ideoita, mutta en koskaan saanut aikaiseksi toteuttaa niistä yhtäkään. Nyt olen katsellut jonkin aikaa "sillä silmällä" Termiitin syntymäpäivälahjaksi saatua Haisuli-paitaa ja lakkaushaasteen viikon teeman (inspiraatio) innoittamana päätin kokeilla, kuinka Haisuli toteutuu kynnelle alkeellisilla maalaustaidoillani:)

Alusta asti minulle oli selvää, että kokeilen tehdä Haisulin vain aksenttikynsiin, jotka saivat pohjavärin paidan mukaisesti. Muista kynsistä halusin mahdollisimman yksinkertaiset ja rauhalliset, jotta aksenttikynsi kuvioineen pomppaisi oikein kunnolla silmille. Näillä kriteereillä lakoiksi valikoituivat Misan Grey Matters sekä Essien Orange I'ts Obvious, jota hehkutinkin jo tässä aiemmassa postauksessa. Myönnän, että osasyyllisenä aiheen valintaan vaikutti myös pakkomielteeni saada Orange I'ts Obvious uudelleen kynsille;D


Harjoittelin ensin Haisulin maalaamista suoraan kynnelle, mutta vasemman käden heittäytyessä yhteistyökyvyttömäksi päädyin tuhertamaan kuvat ensin leivinpaperille. Sillä välin kun Haisuli kuivui, lakkasin kynnet. Kumpaakin lakkaa laitoin kolme kerrosta. Kuvion siirtovaiheessa huomasin suunnitelmani aukon; kuvio oli liian hento irrotettavaksi alustasta. Laitoin päälle vahvistukseksi vielä kerroksen kirkasta lakkaa, jotta kuviosta tulisi vahvempi. Sain kun sainkin lopulta Haisulit kynsille asti, mutta hieman huolimattomasti aseteltu kuva aiheutti kuplia ja kupruja viimeiseen päällyslakkakerrokseen. Kauempaa nämä ovat kyllä ihan kivat ja tykkään tästä väriyhdistelmästä!



Mitäs tykkäätte Haisuleista?:) Termiitin mieleen nämä kynnet ainakin ovat ja tykkään kyllä itsekin. Pitäisi jaksaa useamminkin harjoitella tällaisten helppojen hahmojen maalaamista, saisi vähän vaihtelua kynsikoristeluihin:)

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kaikista ei voi tykätä.

Olen käynyt läpi ja karsinut lakkakokoelmaani aika ronskilla kädellä. Testiin on päässyt lakkoja, jotka ovat unohtuneet laatikon pohjalle. Osa niistä on ihastuttanut, osa vihastuttanut, jotkut eivät ole herättäneet tunteita oikein kumpaankaan suuntaan- eikä sekään ole hyvä asia kun puhutaaan kynsilakoista! Laatikkoa läpi käydessäni olen löytänyt kadotettuja aarteita, sekä ihmetellyt, miksi säilön sellaisia lakkoja, joilla en edes halua lakata.

Jossain välissä ajattelin kerääväni värimaailmaltaan laajan lakkakokoelman, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että turhaa minun on kerätä vaikkapa useampaa sävyä vihreää, kun en kuitenkaan niitä kynsilläni osaa pitää. Muutenkin olen alkanut panostaa laatuun määrän sijasta ja keskityn tästä lähtien vain ja ainoastaan minua OIKEASTI kiinnostavien lakkojen hankintaan.

Jotkut poistoon menevistä lakoista olen saanut ja suurimman osan itse ostanut. Muutamista olen jopa ottanut kuvan kynsillä ennen vaihtopenkille laittoa, osaa olen testannut vain sen verran, että olen päässyt toteamaan etten tykkää. Ajattelin nyt tässä varastonsiivouksen lomassa esitellä pari lakkaa, jotka ovat kyllä toisaalta hyvin sieviä ja laadukkaita lakkoja, mutta eivät vain ole yhtään minua, joten joutuvat tämän esittelyn jälkeen kirpparilaatikkoon.


Sain ensimmäisen ja tällä hetkellä ainoan Zoyan lakkani toukokuussa Oulun seudun kynsimiitistä. NailCity oli sponssannut miittiimme toistakymmentä Zoyaa, jotka päätimme arpoa miittaajien kesken numerolappujärjestyksellä. Minulla kävi sinänsä tuuri, sain lapun jossa komeili numero 1, eli pääsin ensimmäisenä estradille. Silloin ajattelin vielä laajentavani lakkavaraston vihreää osastoa, joten päädyin nappaamaan kuvassa komeilevan Applen.


Apple ei ole yksistään aivan täydellisesti peittävä lakka ja muistaakseni sudin kynsiin jopa neljä kerrosta kuvassa näkyvän peittävyyden saavuttamiseksi. Kaunishan tämä lakka on ja ihanan raikas omenanvihreä, mutta näääh, ei vaan yhtään minua! Tämä kuvakaan ei kyllä anna aivan oikeutta lakalle, paremman swatchin Applesta löydät Scrangielta. En usko, että värimakuni tulee lähitulevaisuudessa tai edes pitkällä tähtäimellä kehittymään niin paljon, että rakastuisin tähän sävyyn, joten Apple pääsee kirpparilaatikkoon odottelemaan uutta omistajaa.


Orlyn Miss Conductin sain hyppysiini kevättalvella ihanaisen Lilan toimiessa lakkadiilerinäni. Olin himoinnut Miss Conductia erinäisistä blogeista jo pitkään ja yritin huudella sitä kirppispuolelta omakseni, mutta aina joku kerkesi ennen! Pullon kotiuduttua katselin sitä tarkkaan joka kulmasta ja mietin, että mitähän niin erikoista tässä lakassa pitikään olla.. Sillä vaikka kuinka katsoin, näin vain ihan perusnätin hologlitterillä varustetun lakan. Miss Conduct pääsi kynsille ensimmäisen kerran melkein hetimmiten kotiuduttuaan (Miss Mysteeri-postaus täällä), mutta ei vakuuttanut silloinkaan. Ajattelin, että talvinen aurinko ei tuo sen ihanuutta kunnolla esiin, joten päätin antaa kesemmällä sille vielä uuden tilaisuuden.


Lakan koostumuksesta en löydä valittamisen aihetta. Miss Conduct levittyy nätisti, peittää kahdella kerroksella ja tuo Orlyn siveltimen korkki istuu napakasti käteen. Ainoa, mikä mättää, on tuo väri. Vaikka Miss Conduct onkin pullossa kauniin magentanpunainen ja säihkyvä, niin minun kynsilläni väri ei silti viihdy. Pullossa voisin lakkaa kyllä ihastella, mutta en koe siinä olevan mitään järkeä, että säilön kokoelmissani lakkaa, joka pitää tietyin väliajoin aivan pakottaa kynsille. Minkäänlaista intohimoa tätä lakkaa kohtaan en valitettavasti tunne. Toivottavasti tämäkin saa paremman kodin jostain muualta.

Yritin tehdä Miss Conductin olon mukavammaksi kynsillä lisäämällä siihen idioottivarmasti nättejä kukkasiirtokuvia sekä pieniä strasseja. Ei kyllä yhtään helpottanut, joten pakko vaan todeta, että tämä lakka ei ole minua varten.

Viimeisimmän lakkainventaarion jälkeen lukema pysyy edelleen satasen alapuolella. Joitakin lakkahimotuksia minulla on, mutta olen oppinut viime aikoina hieman maltillisempaan ostosteluun ja olenkin itsestäni aika ylpeä;)

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Tummanpuhuvaa kukonaskelta

Taannoisesta kaupunkireissusta ja visiitistä Gina Tricon myymälään lakkakokoelmani kasvoi taas parilla pullolla. Ginan kolme lakkaa kympillä-kestotarjous pakotti minut valitsemaan itselleni kaksi lakkaa, sillä yhden olin ostamassa joka tapauksessa lahjaksi. Valitettavasti toinen näistä valitsemistani lakoista osoittautui pienoiseksi pettymykseksi, mutta onneksi parivaljakon toinen yksilö antoi miellyttävän lakkauskokemuksen.

Clay Blue on minusta nimensä veroinen, eli hieman savimaisen tunkkainen sininen. Jostain syystä en voinut jättää pulloa hyllyyn, vaikka en edelleenkään ole varma pidänkö väristä. Ehkä tämäkin ostos enteilee jo tulevaa syksyä, sillä voisin kuvitella ihastuvani tähän väriin sitten, kun syksyfiilis iskee kunnolla päälle. Ennakoin siis ehkä jo tulevaa:)


Clay Blue on koostumukseltaan paksuhko creme (vai olinko erottavinani pientä shimmeriä pullon kyljestä?), jonka levittämisessä ei ollut ongelmaa, kunhan oikea tekniikka löytyi. Ensimmäisten kynsien alimmaisena kerroksen lakkasin hieman liian pienellä lakkamäärällä ja kynnet näyttivät kauniistikin sanottuna epäilyttäviltä. Toista kättä aloitellessa olin jo oppinut, että ottamalla sutiin jopa hieman liikaa lakkaa sain kauniin pinnan aikaiseksi. Paksuhkon koostumuksen ansiosta lakka ei karkaillut mahdottomasti kynsinauhoille, vaikka työstinkin suuremmalla lakkamäärällä. Kaksi kerrosta riitti täydelliseen peittävyyteen.

Vielä viime kesänä tykkäsin koristella lakkauksia usein leimoilla, mutta sittemmin se on jäänyt todella harvinaiseksi koristelutavaksi.. Halusin virkistää muistiani leimaustekniikan suhteen, joten otin pinnojen polttamisriskin ja kaivoin leimaustarvikkeet esille. Tein varmasti kaikki aloittelijalle virheet mitä vain voi keksiä, mutta ihme kyllä säästyin kuitenkin suuremmilta sotkemisilta ja lopputulos on ihan katseltavakin:)


Valitsin leimauslakaksi China Glazen Techno Tealin, jonka Belegwen on jo aikaisemmin todennut hyvin leimailuun sopivaksi. Kuviota mietin pitkään ja hartaasti ja lopulta päädyin DRK-A laatan kukonaskel-kuvioon. Kuvion kohdistaminen oli sinänsä idioottivarmaa, että DRK-A laatan kuviot peittäisivät kynteni varmaan tuplasti leveämpinäkin, niin isoja laatan kuviot ovat! Täytyy silti rehellisyyden nimissä myöntää, että yhden kynnen kuvion onnistuin kohdistaman liian kauas kynnen tyvestä, jolloin sinne jäi "kalju" kohta :D Onneksi sain korjattua möhläykseni aika nätisti, eikä leiman jatkamiskohtaa erota, jos ei hoksaa tarkasti sitä etsiä.


Minulla on ollut jo pitkään aikomus yhdistää creme pohja hololeimoihin, mutta nyt vasta sain sen aikaiseksi. Yhdistelmä on kyllä niin upea kuin ajattelinkin ja jopa tällainen tunkkaisempi ja tummempikin pohja herää jotenkin eloon hologrammileiman kanssa.

Täytyykö vielä erikseen mainita, että tykkään näistä kynsistä?:)

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Letti- ja nutturaharjoituksia

Hiustenpidennysten myötä olen innostunut kokeilemaan monenlaisia kampauksia internetistä löytyvien tutoriaalien, sekä nyt myös Glitterin kampausohjeita sisältävän vihkosen mukaan. Olen näistä uusista harjoitelluista taidoistani niin ylpeä, että haluan jakaa pari kuvaa teidänkin kanssa, vaikkeivat nämä minun tuhertamat kampaukset mitään kovin erikoisia tai täydellisesti toteutettuja olekaan. Ottakaa huomioon, että olen tässä viimeisen vuoden sisään vasta opetellut ranskanletin, enkä viime pikkujoulusesonkia aiemmin ollut koskaan kihartanut itse omia hiuksiani. Nyt osaan jo vähän muutakin, kuin kiskaista hiukset hätäponnarille, eikä ihmisten ilmoille lähteminen enää ahdista niin paljon jatkuvien huonojen hiuspäivien takia.


Ranskanletin lisäksi olen viime aikoina harjoitellut myös kalanruotoletin tekemistä. Minusta on niin ihanaa kokeilla erilaisia lettikampauksia hiuksiini, kun pituutta on kerrankin sen verran, että niistä jopa lettejä saa! Lettikampaukset ovat mielestäni myös "pidennys-ystävällisiä", sillä esimerkiksi ranskista tehdessä saan mago-solmut nätisti piiloutumaan letin sisään. Suosin muutenkin paljon toispuoleisia kampauksia, ponnarinkin vien ennemmin sivulle kuin takaraivolle. Minulla on jotenkin turvallisempi olo alaspäin viettävissä kampauksissa, kuin vaikkapa korkeassa ponnarissa, jolloin pidennysten solmukohta näkyy monesti selvemmin.


Erilaisia nutturakampauksia olen koittanut väkertää aikani huonoin tuloksin, mutta tämän kuun LivBoxin mukana tulleen valkin sekä Glitz&Glam- blogin tutoriaalin innoittamana olen alkanut saamaan aikaiseksi jopa ihan tunnistettavia nutturoita:) Tämä on ensimmäinen nutturakampaus, jossa olen esiintynyt ihmisten ilmoilla. Minnan tuton luettuani minun oli pakko päästä kokeilemaan nutturaa heti seuraavana aamuna, vaikka minulla olikin töihin meno jo kuudeksi. Siinä sitten aamuviiden aikaan silmät vielä unirähmässä sain idean, että teen nutturan kaveriksi vähän vinoa ranskanlettiä päälaelle. Muutoin kampaus noudattelee aikalailla Minnan ohjeita, paitsi skippasin kihartamisvaiheen sillä, että menin edellisiltana ihan hitusen kosteilla, "opettajanutturaan" käärityillä hiuksilla nukkumaan, joten ne olivat valmiiksi kiharat aamulla:)

Käytin nutturassa muuten sitä boxin mukana tullutta vaaleaa valkkia! Ihan hyvin se toimii tummemmallakin pehkolla, koska sehän on tarkoituskin peittää hiusten alle. Niin ja muuten, tää on nopea kampaus tällaiselle amatöörillekin, sillä minulla meni tämän kampauksen tekemiseen noin kymmenen minuuttia. Suosittelen kokeilemaan, sillä jos minä onnistuin, niin kuka tahansa onnistuu!:)


Ihastuinko nutturakampausten helppouteen, no ihastuin! Tämä on taas tällainen vähän sotkuinen nuttura, joka sopii minusta aivan hyvin arkikäyttöön. En muutenkaan ole ihastunut niihin täysin sliipattuihin nutturoihin, ainakaan itselläni. Miellän sellaiset nutturat vahvasti jakkupukuisille toimistovirkailijoille, en tällaisille arkisille farkkutyypeille.

Halusin lisätä kampaukseen vähän väriä, niin kiepautin lopuksi nutturan ympärille neonpinkin "puhelimenjohto"-pompulan. Glitterissä myytiin noita neljän kappaleen nipussa ja minulla kun on joku värikausi menossaan, niin valitsin kaikkein räikeimmän setin. Saattaa olla, että sorruin muutamaan muuhunkin hiusaiheiseen ostokseen, mutta niistä lisää myöhemmin, ehkä ;)

Magot on nyt olleet päässäni melkein kaksi kuukautta. En oikein enää muista muuta magoja edeltävästä "hiusajasta" kuin sen, että olin aina itkupotkuraivareiden partaalla, kun johonkin tilaisuuteen olisi pitänyt saada tukka edustuskuntoon ja ne perhanan liukkaat luikurat aina vain taistelivat vastaan! Olen aivan ihastunut tähän pidempään ja tuuheampaan malliin, enkä tiedä, että miten tästä voisin enää entiseen palata. Toki näissä pidennyksissä on oma hommansa pitää kunnossa ja kampauksia suunnitellessa tulee hieman ottaa huomioon, etteivät solmut näy. Minusta nämä on silti pieniä asioita verrattuna siihen, että olen nyt kokonaisvaltaisesti jotenkin paljon itsevarmempi, kun tiedän että edes tukka on hyvin!:D

Mitäs tykkäilitte tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta?:) Kiinnostaako hiusjutut amatöörin näkökulmasta?

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Oranssi rakkaus!

Joskus käy niin, että lakka, jonka käyttöönottoa olet viivästyttänyt ja viivästyttänyt, osoittautuukin kynsille päästessään todelliseksi aarteeksi. Minulle kävi niin erään lakan kanssa. Olen oikeasti ihan sanaton tästä lakasta. Se oli kynsillä NELJÄ päivää ilman koristeluita ja siltikin sitä teki vaan mieli tuijottaa! <3 ESSIE- Orange, I'ts Obvious <3





Ei mulla muuta tällä kertaa. Lähden halailemaan yhtä ihanaa lakkapulloa <3

ps. Tuliko kellään muulla syksyfiilis näistä kuvista?

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kenkäviikko

Viime kesänä Künsii- blogia kirjoittava Hannele osallistui kenkähaasteeseen, jossa piti käyttää joka päivä eri kenkiä kuukauden ajan ja vielä kuvatakin kengät. Minusta tuo haaste kuulosti hauskalta ja päätin jo silloin, että toteutan haasteen joskus, mutta hieman omilla säännöillä. Kuukausi tuntui liian pitkältä ajalta malttamattomalle sielulleni, joten päätin toteuttaa tällaisen tynkähaasteen, eli kuvasin käyttämäni kengät viikon ajalta. Kukaan ei ole minua tähän haasteeseen haastanut, mutta sen sijaan minä haluan haastaa tähän kaikki lukijani, jotka tunnustautuvat edes pikkiriikkisen kenkäfriikeiksi!;)

Minulla ei ollut mitään tarkkaa aloitusaikataulua haasteelle ja oikeastaan aloitinkin sen aika randomisti viime lauantaina. Mies rukka ihmetteli, että mitä kummaa tuo vaimo pyllistelee pihalla kännykkä maantasossa.. Voin kertoa, että kenkien kuvaaminen niiden ollessa jalassa EI ole hirveän helppoa, saatika sitten fiksun näköistä hommaa. Hassut kuvakulmat johtuvat siis siitä, että olen itse kuvannut kengät niiden ollessa jalassa. Tällä kertaa toteutin haasteen puhelimen kameralla, sillä järkkäriä en olisi millään saanut taipumaan erikoisiin kuvausasentoihini ;D

Sain kun sainkin kuvattua kengät viikon jokaiselle päivälle ja tässä tulee todistusaineisto:

Lauantai 6.7. Äidin synttärijuhlille laitoin ekaa kertaa jalkaan nämä uudet Marco Tozzin kiilakorot.

Sunnuntai 7.7. Rennot kotoilukengät MicMacilta. Nää on ihan supermukavat jalassa!

Maanantai 8.7. Vierailimme Termiitin kanssa kummini luona ja jalkaan valikoituivat ihanat Blancon ballerinat.

Tiistai 9.7. Työkenkinä vanhat ja luotettavat Pumat.

Keskiviikko 10.7. Sadepäivänä DinSkon kumpparit jalkaan.

Torstai 11.7. Nämä kengät ostin H&M:n alesta ja ovat vasta totutteluvaiheessa. Jos mun jaloilla ois naama, niiden ilme ois ö_Ö kun joutuvat näihin kenkiin. En oo yhtään tottunut näin korkeisiin korkoihin, mut nää vaan oli ostettava, kun kerran halvalla sai ;D

Perjantai 12.7. Kiilakorot on aivan selkeesti mun juttu, niitä löytyy eniten. Nämä O.I.S:n ihanuudet ostin viime kesänä Aleksi13:sta alesta.

Tunnistitko pienen kenkäfriikin itsessäsi ja otatko haasteen vastaan? Mikäli otat, niin olisi kiva jos linkittäisit minullekin kenkäviikkosi:)

perjantai 12. heinäkuuta 2013

LivBox Heinäkuu

Pitkästä aikaa LivBoxin esittelyä luvassa! Kesäkuun "rasvainen" boxi ei oikein herättänyt minussa mitään intohimoja esittelyyn ja toukokuun boxista tein vain esittelypostauksen. Toukokuun boxista en viitsinyt tehdä erillista tuotearvostelu-postausta, sillä aktiiviseen käyttöön jäi vain kaksi tuotetta kuudesta, kahta en edes kokeillut ja kahdesta en tykännyt. Estée Lauderin mascara jäi epäilyistäni huolimatta päivittäiseen käyttöön ja onkin nyt lemppari ripsivärini, eli aivan turhake ei toukokuun boxikaan pettymyksistä huolimatta ollut:) Kesäkuun boxi oli "ihan kiva", mutta sisälsi paljon aurinkotuotteita, jotka olin kerennyt jo tälle kesää hommata, joten se jäi vähän turhaksi.


Heinäkuun boxia sen sijaan odotin kuin kuuta nousevaa, sillä LivBoxin facebook-sivuilla vinkattiin etukäteen tämän kuun boxin sisältävän hiusjuttuja. Kiinnostukseni hiustuotteita ja -tarvikkeita kohtaan on ollut nousussa siitä lähtien, kun omat liukkaat ja ohuet hiukseni saivat magoista lisää pituutta ja tuuheutta:) Blogiini onkin tullut vierailijoita mago-kokemusten toivossa ja sellainen postaus onkin tässä ollut jo jonkin aikaa suunnitteilla, joten pysykäähän linjoilla!


Boxi oli tässä kuussa paljon edellisiä painavampi, eikä täysikokoisissa tuotteissa oltu säästelty. Minulle mielekkäimpiä tuotteita olivat koristepinnit, nutturavalkki sekä kampausohjeita sisältävä vihkonen. Nämä edellä mainitut tuotteet ovat Glitteristä ja olenkin himoinnut tuota ohjevihkosta siitä asti, kun Minna kirjoitti Glitterin hiusiltamista blogissaan.

Kuivashampoiden maailmaan olen tässä viime aikoina tutustunut enemmänkin, mutta Herbinan versiota en olekaan vielä kokeillut, joten kiva ja tarpeellinen tuote tämäkin:) Sunsilkiä edustamassa boxissa oli lämpösuoja/kiiltosuihke ja Schwarzkopf Professionalilta tehohoito. Nämä eivät ole niin tarpeellisia juuri tällä hetkellä, mutta kokeilen varmasti myöhemmässä vaiheessa. Tuota tehohoitoa tekisi mieli kokeilla, mutta täytyy ottaa ensin selvää, että saako sitä näiden pidennyksien kanssa käyttää.

Hiusjuttujen lisäksi boxista paljastui yksi huulituotekin, nimittäin kirsikan makuinen huulirasva. Itse en niin tykkää näistä "kaiveltavista" huulituotteista, mutta tuoksun perusteella tuote houkuttelee kokeilemaan :P

Sellainen oli tämän kuun yllärilaatikko. Minä tykkäsin. Tykkäsitkö sinä?

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Shimmeriä, shimmeriä.

Snowcrystalin Shimmering Sage on odottanut lakkalaatikossa kärsivällisesti omaa vuoroaan ja nyt oli aika päästää se tositoimiin. Vihreät lakathan eivät ole se minun kaikista omin juttu, mutta muutama sen sävyperheen lakka on kokoelmiini eksynyt, niinkuin tämäkin kaveri. Lakassa on nimensä mukaisesti shimmeriä ja mikä mukavinta, niin se shimmer näkyy paitsi pullossa, myös kynsilläkin:) Näinhän ei valitettavasti ole kaikkien shimmerlakkojen kanssa...

Kauniista kultaisesta shimmeristään huolimatta lakka saa suuren miinuksen surkeasta peittävyydestä. Laitoin lakkaa neljä kerrosta ja siltikään peittävyys ei ole täydellinen. En ole varma pystynkö antamaan huonoa peittävyyttä anteeksi, sillä yleensä kipurajani on kolme kerrosta. Seuraavassa lakkainventaariossa selviää tämänkin lakan kohtalo; jääkö se kokoelmiini vai joutaako vaihtopenkille.



Koristeluista tuli hyvinkin "Sissimäiset", kun asettelin lakan päälle kukkasiirtokuvia ja lisäsin vielä pilkkutikulla pallojonoja viereen:D Kauniista kukista huolimatta en tunne oloani oikein kotoisiksi näissä kynsissä, johtunee pitkälti väreistä. Ajattelin kuitenkin pärjätä näillä tämän ja huomisen työpäivän, sillä ne sopivat hyvin aiheeseen, kun menemme huomenna töiden puitteissa vierailemaan erääseen kukka- ja eläinpuistoon.

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Hiekkaista hiirilakkaa

Vihdoinkin minäkin pääsin tutustumaan hiekkalakkojen maailmaan!:) Alkuviikosta kotiutunut Couture De Minnie kokoelman Runway Minnies- minilakkasetti sisälsi ihanan punaisen Magazine Cover Mousen, joka on siis Liquid sand- eli hiekkalakka.

Lakkauskokemus OPIn minilakkojen sudilla ei ole tietenkään niin täydellinen, kuin täysikokoisella OPIlla lakatessa, mutta lakan hyvän koostumuksen vuoksi siivottavaa ei paljoa jäänyt. Magazine Cover Mouse levittyi nätisti ja tasaisesti ja kaksi kerrosta riitti peittävyyteen. Kerrokset kuivuivat nopeasti ja tekstuurin erotti selvästi jo ensiksi lakatun käden kynsistä siinä vaiheessa, kun lopettelin kierrosta toisessa kädessä.


Muistan lukeneeni aivan hiljattain, että nämä OPIn hiekkalakat olisivat kestävyydeltään hyviä. MCM pääsikin heti melko kovaan testiin, sillä vajaa puoli tuntia lakkaamisen jälkeen huomasin, että minun on pakko mennä heti käymään suihkussa. Säälittelin tuoretta lakkausta suihkuun mennessäni, mutta ruttaantumisen tai pilalle meneminen sijasta lakkaus oli edelleen kuin uusi!:) Ensimmäisestä suuresta kokeesta se selviytyi siis aivan loistavasti, mutta työpäivän koettelemuksia lakka ei kestänyt tappioitta. Sain lohkaistua parin kynnen kärjestä lakkaa aika kiitettävästi, mutta korjasin nämä kulumat muutamalla siveltimenvedolla ja annoin hiirilakalle vielä lisäaikaa.

Hiekkalakan rosoisuus ihmetyttää poikaani kovasti ja itsekin olen sivellyt kynsiä sormenpäillä niin paljon, että ihme jos ei lakka kulu kohta puhki;) Termiitin piti kokeilla vuoronperään varpaideni ja sormien lakkoja ja ihmetellä huuli pyöreänä, kun sormen kynnet tuntuvat niin hassulta:D Varvaskuvilla en aijo saastuttaa blogiani tällä kertaa, mutta klikkailkaa itsenne Teannan oman paikan naamakirjaversioon, jos haluatte nähdä mikä Minni-lakka eksyi varpaankynsille:)


Hih, nuo minilakkapullot on kyllä niiiin sööttejä!:) Tämä muistutti minusta ihan makeaa mansikkaa joten pakkohan sitä oli käydä kuvaamassa mansikkamaan reunalla.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Itseä varten

Välillä on hyväksi unohtaa autuaasti kaikki testaamattomat lakat ja käyttää juuri niitä lakkoja, mitä oma mielentila vaatii. Minun räjähtämispisteessä olevat aivoni kaipasivat jotain hermoja rauhoittavia, kauniita ja hyväkäytöksisiä lakkoja. Kynsille valikoituivat näillä kriteereillä China Glazen No Way José sekä I'm Not Lion.

Välillä on myös hyvä unohtaa bloggaamisen tuomat koristelu"paineet" ja tehdä juuri sen näköiset kynnet kuin itseä eniten miellyttää. Näitä kynsiä tehdessä minulle parhaimmalta tuntui tehdä hillitty mani aksenttikynnellä. Mielessä kyllä käväisi, että pitäisikö blogin vuoksi tehdä vähän monimutkaisempaa koristelua, mutta tulin siihen tulokseen, että haluan yhä edelleen miellyttää tällä harrastuksella ennen kaikkea itseäni. Jos joku toisinaan nauttii lakkauksistani (tai hurjan hyvistä jutuistani:D) niin se on vaan plussaa.


Kumpaakin lakkakaunokaista on kynsillä neljä kerrosta. Jos olisin ollut täydellisyyttä tavoittelevalla tuulella, niin olisin laittanut vielä kerroksen kumpaakin, sillä tietyistä kulmista katsottaessa kärjet kuultavat edelleenkin läpi.

No Way José on ollut kynsilläni kerran aikaisemmin ja rakastuin siihen jo silloin. Näitä kynsiä tuijotellessa rakkauteni tätä lakkaa kohtaan vain vahvistuu, sillä se näyttää entistäkin paremmalta hieman ruskettunutta ihoani vasten! Epäjellonakaan ei tuottanut pettymystä ja se sopii aivan mielettömän hyvin Josén pariksi<3 Kumpikin näistä lakoista kuuluu kiistatta lempparilakkojeni top-10 joukkoon, NWJ ehkä jopa nosti sijoitustaan listalla tämän lakkauksen jälkeen.