Kaikista ei voi tykätä.

Olen käynyt läpi ja karsinut lakkakokoelmaani aika ronskilla kädellä. Testiin on päässyt lakkoja, jotka ovat unohtuneet laatikon pohjalle. Osa niistä on ihastuttanut, osa vihastuttanut, jotkut eivät ole herättäneet tunteita oikein kumpaankaan suuntaan- eikä sekään ole hyvä asia kun puhutaaan kynsilakoista! Laatikkoa läpi käydessäni olen löytänyt kadotettuja aarteita, sekä ihmetellyt, miksi säilön sellaisia lakkoja, joilla en edes halua lakata.

Jossain välissä ajattelin kerääväni värimaailmaltaan laajan lakkakokoelman, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että turhaa minun on kerätä vaikkapa useampaa sävyä vihreää, kun en kuitenkaan niitä kynsilläni osaa pitää. Muutenkin olen alkanut panostaa laatuun määrän sijasta ja keskityn tästä lähtien vain ja ainoastaan minua OIKEASTI kiinnostavien lakkojen hankintaan.

Jotkut poistoon menevistä lakoista olen saanut ja suurimman osan itse ostanut. Muutamista olen jopa ottanut kuvan kynsillä ennen vaihtopenkille laittoa, osaa olen testannut vain sen verran, että olen päässyt toteamaan etten tykkää. Ajattelin nyt tässä varastonsiivouksen lomassa esitellä pari lakkaa, jotka ovat kyllä toisaalta hyvin sieviä ja laadukkaita lakkoja, mutta eivät vain ole yhtään minua, joten joutuvat tämän esittelyn jälkeen kirpparilaatikkoon.

Sain ensimmäisen ja tällä hetkellä ainoan Zoyan lakkani toukokuussa Oulun seudun kynsimiitistä. NailCity oli sponssannut miittiimme toistakymmentä Zoyaa, jotka päätimme arpoa miittaajien kesken numerolappujärjestyksellä. Minulla kävi sinänsä tuuri, sain lapun jossa komeili numero 1, eli pääsin ensimmäisenä estradille. Silloin ajattelin vielä laajentavani lakkavaraston vihreää osastoa, joten päädyin nappaamaan kuvassa komeilevan Applen.

Apple ei ole yksistään aivan täydellisesti peittävä lakka ja muistaakseni sudin kynsiin jopa neljä kerrosta kuvassa näkyvän peittävyyden saavuttamiseksi. Kaunishan tämä lakka on ja ihanan raikas omenanvihreä, mutta näääh, ei vaan yhtään minua! Tämä kuvakaan ei kyllä anna aivan oikeutta lakalle, paremman swatchin Applesta löydät Scrangielta. En usko, että värimakuni tulee lähitulevaisuudessa tai edes pitkällä tähtäimellä kehittymään niin paljon, että rakastuisin tähän sävyyn, joten Apple pääsee kirpparilaatikkoon odottelemaan uutta omistajaa.

Orlyn Miss Conductin sain hyppysiini kevättalvella ihanaisen Lilan toimiessa lakkadiilerinäni. Olin himoinnut Miss Conductia erinäisistä blogeista jo pitkään ja yritin huudella sitä kirppispuolelta omakseni, mutta aina joku kerkesi ennen! Pullon kotiuduttua katselin sitä tarkkaan joka kulmasta ja mietin, että mitähän niin erikoista tässä lakassa pitikään olla.. Sillä vaikka kuinka katsoin, näin vain ihan perusnätin hologlitterillä varustetun lakan. Miss Conduct pääsi kynsille ensimmäisen kerran melkein hetimmiten kotiuduttuaan (Miss Mysteeri-postaus täällä), mutta ei vakuuttanut silloinkaan. Ajattelin, että talvinen aurinko ei tuo sen ihanuutta kunnolla esiin, joten päätin antaa kesemmällä sille vielä uuden tilaisuuden.

Lakan koostumuksesta en löydä valittamisen aihetta. Miss Conduct levittyy nätisti, peittää kahdella kerroksella ja tuo Orlyn siveltimen korkki istuu napakasti käteen. Ainoa, mikä mättää, on tuo väri. Vaikka Miss Conduct onkin pullossa kauniin magentanpunainen ja säihkyvä, niin minun kynsilläni väri ei silti viihdy. Pullossa voisin lakkaa kyllä ihastella, mutta en koe siinä olevan mitään järkeä, että säilön kokoelmissani lakkaa, joka pitää tietyin väliajoin aivan pakottaa kynsille. Minkäänlaista intohimoa tätä lakkaa kohtaan en valitettavasti tunne. Toivottavasti tämäkin saa paremman kodin jostain muualta.

Yritin tehdä Miss Conductin olon mukavammaksi kynsillä lisäämällä siihen idioottivarmasti nättejä kukkasiirtokuvia sekä pieniä strasseja. Ei kyllä yhtään helpottanut, joten pakko vaan todeta, että tämä lakka ei ole minua varten.

Viimeisimmän lakkainventaarion jälkeen lukema pysyy edelleen satasen alapuolella. Joitakin lakkahimotuksia minulla on, mutta olen oppinut viime aikoina hieman maltillisempaan ostosteluun ja olenkin itsestäni aika ylpeä;)